Ovatko miehet naisia parempia urheilussa?

”Naisten tehtävä on synnyttää jälkeläisiä, tehdä kotitöitä ja luoda kodin henki ja sydän”. Viime vuonna venäläinen mäkihyppyvalmentaja Arefyen puistatti urheilumaailmaa naisia alentavilla, asenteellisilla lausunnoillaan. Keskustelu mies- ja naisurheilun eroista ja arvoista tuskin päättyy koskaan, vaikka asennekulttuuri on muuttunut ajan myötä. Sata vuotta sitten naisten kilpaurheilemisesta oltiin huolissaan, koska naisurheilijoita haluttiin suojella varhaista kypsymistä ja lapsettomuutta vastaan. Kun näin oli kaksi sukupolvea sitten, niin tänäänkin maailman kolkkien kabineteissa koontuu herrakerhoja tehden huippu- ja kilpaurheiluun liittyviä päätöksiä myös naisten puolesta. Naisurheilun arvostuksen puute näkyy vielä tänäkin päivänä katsojamäärissä, sponsori- ja liiketoimintasopimusten eroissa sekä valitettavasti myös nais- ja miesurheilijoiden välisissä palkkaeroissa.

Mikä tekee miehestä parempia kuin naisista? Vai tekeekö? Onko sittenkin niin, että kun katsotaan kokonaiskuvaa ja eri sukupuolten välisiä biologisia lähtökohtia urheiluun, naiset saavuttavatkin tähän nähden suhteessa paremman suoritus- ja tulostason kuin miehet?

Tiedetään, että noin 10 ikävuoteen saakka tyttöjen ja poikien tulostaso pysyy sukupuolesta riippumatta samana. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on geenien ja hormonien sanelemaa. Vaikka eläinkunnassa naaraat ovat usein suurempia kuin urokset, naiset ovat keskipituudeltaan noin 15 cm miehiä lyhyempiä. Pituuseron johdosta miehillä on pidemmät luut, jotka antavat mekaanisen edun ja paremman lihastuen naisiin nähden. Tämän johdosta mies kykenee potkaisemaan, heittämään ja lyömään paremmin. Suuremman testosteronituotannon myötä miesten lihasmassa on suurempi kuin naisilla. Miehet ovat fyysisesti voimakkaampia kuin naiset, joka antaa heille edun etenkin räjähtävää voimaa vaativissa lajeissa ja esimerkiksi pikajuoksussa naisten ajat jäävät noin 10% miesten tuloksista. Testosteronin vaikutuksesta miehillä on muitakin etuja. Heillä on suurempi sydän, keuhkot ja enemmän tyypin 2 lihassoluja sekä suurempi punasolutuotanto. Näiden ansiosta miesurheilijalla on parempi hapenkuljetuskyky ja maksimaalinen hapenottokyky eli kyky käyttää happea hyväkseen rasituksessa, jota perinteisesti pidetään tärkeimpänä yksittäisenä aerobisen kestävyyskunnon ja suorituskyvyn mittarina. Naisilla maksimaalinen hapenkulutus on normaalisti noin 15-30% matalampi kuin miehillä.

Naisten nivelet ovat miehiä joustavampia, joka on etu esimerkiksi voimistelussa, vaikka toisaalta nivelten joustavuus nostaa vammautumisriskiä hermoston ja lihaskontrollin välillä tapahtuvien mekanismien johdosta. Naisten lantio on leveämpi, jolloin liikeala on parempi ja painopiste vakaampi.

Naisilla estrogeenihormonin ohjaamana on luonnostaan korkeampi rasvamäärä kehossa. Kehonkoostumus ja rasvamäärä vaihtelee lajeittain, matalimmat rasvatasot ovat pitkänmatkanjuoksijoilla, jossa miehillä rasvamäärän osuus kehon painosta on noin 6%, naisilla 8%. Normaali rasvamäärä ja estrogeenitaso suojelevat vammoilta. Estrogeeni ei ole ainoastaan keskeinen sukupuolihormoni, vaan myös tärkeä osa hyvin toimivaa aineenvaihduntaa. On havaittu, että estrogeeni tehostaa varastorasvan ja hiilihydraattivarastojen käyttöä pitkäkestoisessa kuormituksessa. Naisurheilijoiden keholla on keskimäärin parempi kyky tuottaa energiaa varastohiilihydraatista, glykogeenista. Tämä on havaittu hyödylliseksi esimerkiksi ultrapitkillä matkoilla juoksussa ja uinnissa. Tehokkaan energiatuotannon ohella naiset saavat lisähyötyä korkeammasta rasvamäärästä kylmissä olosuhteissa, esimerkiksi avovedessä suoritettavassa pitkänmatkanuinnissa, joissa naisten ja miesten väliset erot tasoittuvat.

Miehet ja naiset ovat erilaisia yhtä lailla kuten kasvuikäiset ja aikuiset. Lapset eivät ole pieniä aikuisia eivätkä naiset pieniä miehiä. Nainen ei hyppää yhtä korkealle tai juokse ja ui yhtä nopeasti kuin mies, mutta on lajeja kuten autourheilu ja ammunta, joissa naisilla on realistiset mahdollisuudet tavoitella miesten tulostasoa. On tultu pitkälle antiikinajoista, joissa olympiakisojen kilpailupaikalle pyrkiviä naimisissa olevia naisia uhkasi kuolemanrangaistus. Matkaa on kuitenkin jäljellä siihen, että asenteet ja arvostus naisurheilua kohtaan korjaantuvat. Tutustumatta paremmin naishuippu-urheilijan urapolkuun on vaikea arvostaa ja ymmärtää, mitä huipulle pääseminen vaatii. Naisurheilijan tie on keskimäärin pidempi ja kivisempi kuin miesurheilijan, jonka paremmuutta tukee biologisten tekijöiden ohella yhteisö ja vanhakantaiset asenteet.