Älä laihduta

Syömishäiriöliitto jäsenyhdistyksineen viettää Älä laihduta -päivää jälleen 6.5. Kiitän Syömishäiriöliittoa haasteesta osallistua Älä Laihduta-päivään. Tänä vuonna Älä laihduta -päivän teemana on Sairaan terve elämä. Ihmisillä on paine olla tehokkaita ja täydellisiä kaikissa rooleissaan. Täydellisyyteen pyritään keinoilla, jotka ovat näennäisesti terveitä. Todellisuudessa ne kuitenkin vahingoittavat sekä kehoa että mieltä. Haluamme saada ihmiset ajattelemaan, miten ulkoapäin tulevat vaatimukset vaikuttavat heidän elämäänsä. Onko oma elämä oikeasti omannäköistä? Tunnistaako ihminen omat halunsa ja toiveensa, vai vertaako hän itseään muihin ja antaa toisten odotusten määrittää itseään?

Media ja kauneusihanteet edellyttävät, että on pitkä ja laiha, mieluiten molempia. Nämä ovat ihailtuja ominaisuuksia ja arkipuheessa vapaata riistaa. Taivastellaan miten joku voi olla noin pitkä tai ihastellaan kun joku on kadehdittavan laiha. Samalla unohdetaan että oma keho on jokaisen henkilökohtainen asia, joskus kipeä ja haavoittunutkin, riippumatta muodosta tai mallista. Olen aina ollut normaalipainoinen, lukuun ottamatta anoreksiavaihettani. Tuolloin elin pääni sisällä kuplassa, jossa kuvittelin kerääväni hyväksyntää ja ihailua mielenlujuudella ja puritaanisella asketismilla. Osittain keräsinkin, sillä ylimääräisten kerrosten alta minusta kuoriutui malli ja sopivan kokoinen henkari johon ripustettiin laskostetun säkin näköisiä muotiluomuksia. En väitä, ettei mallin ammatti voisi sopia sellaiselle, joka luonnostaan sopii mallin muottiin. Minulle, kuten 99%:lle ihmisistä, se ei sopinut, sillä luojan luoma biologinen rakenteeni poikkeaa mallinmitoista.

Oma syömishäiriöni oli pitkä kuin nälkävuosi ja kirjaimellisesti piinasi kaikilla herkuilla. Tuolloin näin itseni vääränkokoisena ja –näköisenä, jonka vuoksi riivasin ja rääkkäsin nuorta mieltä ja kehoa vihan ja vimman voimalla. Nuoruudessa olin suorittajatyyppi, joka teki asioita koska niin kuului tehdä, oli pakko tai muuten seurasi jotakin (kuviteltua) kamalaa. Perfektionismi maalasi minut nurkkaan koska täykkärielämää ei ole olemassakaan. Entisestä suorittajatytöstä on kasvanut suorituskriittinen nainen, joka nauttii virheistään ja siitä, että saa oppia lisää. Katson peiliin ja mietin mielessäni: ”Ihana”. Katson ympärille: ”Kuulikohan kukaan”. Minun puolestani koko maailma saa sen kuulla, sillä minulla ei ole mitään vakan alle laitettavaa vaan voin ylpeästi edustaa itseäni olemalla sitä mitä oikeasti olen.

Antti Tuiskun biisi ”Hei ho paita pois” fiilistelee kaiken olennaisen. Jokaisella meillä on henkilökohtaiset kriisialueensa, mutta armollisuudesta ja itsensä hyväksymisestä kumpuaa mahtilataus positiivisuutta, joka voittaa murehtimisen satanolla.

Toivon, että haastetta jaetaan myös eteenpäin! Haaste jatkuu aina sunnuntaihin 8.5. asti ja on avoin kaikille. Mainitse haasteen alkuperä ja päätä haaste painorauhan julistukseen.

Haastan sinut mukaan seuraavilla pyrkimyksillä, jotka koen tärkeiksi:

  1. En kommentoi negatiiviseen sävyyn omaa tai toisen ulkonäköä
  2. Liikun ja urheilen nauttiakseni, en pakottaakseni itseäni siihen.
  3. Nautin ainutlaatuisesta kehostani ja elämästä sellaisena kuin se on minulle suotu.

Painorauhaa!

#älälaihduta