Astmalääkkeestä nuorille turhia dopingkäryjä

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry julkisti viime viikolla viime vuoden dopingtestitilastonsa. ADT teki vuonna 2014 dopingtestejä Suomessa ja ulkomailla yhteensä 3020 kappaletta ja positiivisia tapauksia oli kahdeksan. Dopingaiheen ajankohtaisuus nosti esille tärkeän huomion urheilijoita hoitavien lääkäreiden taholta ja tämä koskee astmalääkkeiden käyttöä.

Viime vuosina on havaittu huolestuttava seikka, että monet nuoret urheilijat käyttävät tietämättään kiellettyä astmalääkettä. Tämä on johtanut yksittäisiin dopingrikkomuksiin. Dopingrikkomusten oletetaan liittyvän muuttuneisiin dopingainelistauksiin ja lupakäytäntöihin, joiden myötä on syntynyt virheellinen käsitys kaikkien astmalääkkeiden vapautumisesta. On totta, että vuodesta 2011 lähtien merkittävä joukko astmalääkkeitä on vapautunut, mutta kiellettyjen aineiden listalla on edelleen lääkkeitä, joiden käyttöön tarvitaan erivapauslupa.

Astma on hyvin tavallinen sairaus urheilijoilla. Etenkin kestävyyslajiurheilijoilla, kuten hiihtäjillä, uimareilla ja pitkän matkan juoksijoilla, astman riski kasvaa, kun keuhkojen jatkuva äärirasitus ärsyttää limakalvoja. Ympäristötekijät, kuten kylmä ilma, siitepölyt ja epäpuhtaudet, lisäävät ärsytysvaikutusta ja saattavat aiheuttaa keuhkoputkien tulehdusta ja toiminnallisia muutoksia.

Monilla astmaatikkourheilijoilla lääkitys on aloitettu jo varhain lapsuudessa eikä tarvetta lääkitysmuutoksille ilmene, mikäli sairaus on tasapainossa. Kun junioriurheilija varttuu ja dopingasiat tulevat viimeistään ajankohtaisiksi, tulisi huomioida vallitsevat dopingsäännökset ja mahdollisten erivapauslupien haku. Käytännössä usein nähdään, että junioriurheilija on käynyt vuosia saman lääkärin tai lastentautien poliklinikan seurannassa, jossa sairautta on hoidettu ja lääkitykset määrätty, mutta dopingmääräykset ovat jääneet huomioimatta. Tilanne on hyvin harmillinen, mikäli käytössä on kielletyksi aineeksi luokiteltu astmalääke (terbutaliini) ja asia valkenee vasta dopingtestissä. Harmillista tämä on erityisesti myös siksi, että lääke olisi käytännössä aina korvattavissa toisella vastaavalla, sallitulla valmisteella.

Urheilulääkäri tapaa päivittäin astmaatikkourheilijoita ja säännöllisesti tulee eteen tilanne, jossa urheilija käyttää tietämättään kiellettyä astmalääkettä. Tilanne on siinä määrin tavallinen, että on ollut jouheva käytänne tarkistaa jokaisen urheilevan astmalääkitys, vaikka lääkäriin tulon syy ei astman hoitoon liittyisikään.

Doping on vääryytenä rikos vaikka Suomen laissa se ei vielä ole rangaistavaksi säädetty teko. Kukaan urheilija ei halua syyllistyä tietämättään dopingrikkeeseen. Urheilijaa hoitavan lääkärin velvollisuus on huolehtia, että urheilija ei syyllisty dopingrikkeeseen käyttämällä kiellettyjä aineita. Yhtä lailla on myös urheilijan ja seuran vastuu ottaa selvää ja huolehtia, että käytössä olevat, lääkärin määräämät tai reseptivapaat lääkkeet eivät sisällä kiellettyjä aineita. Kaikenikäisten urheilijoiden on muistettava, että lääkkeiden tulee olla sallittuja tai niille tulee hakea lupa antidopingviranomaiselta.