Lääkäri on urheilijan selkänoja

Urheilijan terveyden vaalimisessa pätee samat lainalaisuudet kuin kenellä tahansa liikkuvalla henkilöllä. Vaikka perusperiaatteet ovat samoja, urheilijan lääkinnässä on omat erityispiirteensä ja niihin paneudutaan tässä jutussa. Urheilijan elämäntavat asettavat keholle korkean vaatimustason ja pienetkin heilahdukset elimistön tasapainossa vaikuttavat siten kokonaisvaltaisesti sekä kehon hyvinvointiin että harjoitteluun ja siitä palautumiseen. Urheilijan keho on herkkä koneisto jonka toiminta muodostaa monimutkaisen fysiologisen kokonaisuuden. Tämä keho on urheilijan työkalu ja sen käyttöä ja tuntemuksia urheilija oppii tarkasti tulkitsemaan jo varttuessaan nuoresta urheilijasta aikuiseksi.

Urheilijan kehon pieniin muutoksiin ja tuntemuksiin on tartuttava herkästi, sillä kuten edellä todettiin, vaikutukset voivat olla moniulotteisia. Pieni nuha, väsymys tai vatsanväänteet harvoin uhkaavat monen ihmisen arkirutiineja mutta urheilijalla lieväkin oire saattaa kaataa kuukausia kestäneen valmistautumisen kauden päätavoitteeseen. Motivoituneet urheilijat usein huolestuvat, jos harjoitussuunnitelmaa joudutaan muuttamaan ilman päteviä perusteluja ja he toivovat selkeitä ohjeita siihen, mitä he saavat tai eivät saa tehdä ja miten he voivat itse aktiivisesti osallistua oireidensa tai vaivansa kuntouttamiseen. Sen vuoksi urheilijasta on kestämätöntä saada epämääräisiä neuvoja tai jäädä epätietoisuuteen kuulemalla ohjeistus ”Seuraile ja ole yhteydessä, mikäli vaivaa vielä on”.

Lääkärille haaste on, että urheilijan lieväoireisissa tiloissa diagnostiset menetelmät korkeintaan poissulkevat vakavammat sairaudet, mutta eivät auta täsmädiagnoosin löytymisessä. Toisaalta haasteeksi voi muodostua tutkimusten saatavuus. Aina ei kustannussyistä ole mahdollista saada magneetti yms erikoistutkimuksia heti. Erilaisten oirekuvien hoitolinjaus voi poiketa laadituista Käypä hoito-suosituksista etenkin huippu-urheilijoilla, lääkityksiä aloitetaan keskimääräistä herkemmin, preventiivisemmin ja lieväoireisimpiin tapauksiin. Kuten tiedetään, holtittomassa antibioottikuurien käytössä ovat riskinä antibioottiresistenssien lisääntyminen, polyfarmasian korostuminen ja erilaiset lääkityssivuvaikutukset. Toisaalta, urheilijan kehon tarkkakuuloinen tulkinta ja lääkärikonsultaation matala kynnys voivat nopeuttaa diagnoosiin pääsyä ja voi näin ollen näyttäytyä kustannustehokkaana paljastamalla lieväoireisten tautitilojen varhaisvaiheet ajoissa, joka siten pienentää jälkitautien esiintymistä, vähentää lisätutkimusten ja jatkohoidon tarvetta.

Urheilijan on kovaa harjoitellessaan tottunut epämukavaan olotilaan ja kipuun. Keskittymisen ja kilpailutilanteen tuoma lisälataus voi mahdollistaa esim murtuneella raajalla pelaamisen. Hyvä fyysinen peruskunto voi tehdä taudinkuvasta normaaliväestöön nähden epätyypillisen vähäoireisen esim infektio- tai hengitystiesairauksissa. Suurin osa urheilijoiden sairastumisista on lieviä, mutta vakavaakin tulee osata epäillä jos taudinkuvassa on pientäkin sensuuntaista viitettä.

Urheilijan potilas-lääkärisuhteessa korostuu lääkäriin pääsyn nopeus ja luottamus, joka syntyy usein pitkäaikaisen yhteistyön myötä. Urheilijapotilas toivoo ja arvostaa matalan kynnyksen toimintaa, mahdollisuutta olla suoraan yhteydessä lääkäriin ilman jäykkää ja byrokraattista hoitoprosessia. Mitä korkeammalla tasolla urheilua harjoitetaan, sitä enemmän edellytetään lääkintähenkilöiltä lajikohtaista tuntemusta ja osaamista. Lääkäreiden, fysioterapeuttien ja muiden urheilijan hoitoon osallistuvien on hyvä ymmärtää urheilija harjoittaman lajin vaatimustaso, lajitekniikkaa ja harjoittelun sisältö sekä hallita harjoittelun ja palautumisen seurantaa. Urheilijoita hoitavalla lääkäriltä edellytetään kykyä laatia korvaavia ja huoltavia harjoitusohjelmia ja olla vuorovaikutuksessa valmentajan ja fysioterapeutin kanssa näistä, sillä urheilulääkärin työ on suuresti tiimityöskentelyä. Tiimityöskentelyllä saadaan parhaiten lisätehoa harjoitteiden laatuun, palautumiseen ja kuormituksen seurantaan.

Sekä urheilija että lääkäri tietää, että kehoa rasittaessa biologiaa ei voi hämätä. Sen vuoksi urheilijat kaipaavat ammattilaisilta tietoa miten harjoitella monipuolisesti ja rytmittää harjoittelua järkevästi, oikeasta levon ja harjoittelun tasapainosta, ravitsemuksesta, henkisestä valmentautumisesta sekä loukkaantumisten välttämisestä. Vaikka paljon voidaan tehdä nykyisten huippu-urheilijoiden ja tulevaisuuden toivojen hyväksi, kaiken uurastuksen takana on urheilija itse. Ilman motivaatiota ja tinkimätöntä periksi antamattomuutta ei synny huippuunsa viritettyä suoritusta, joka parhaana päivänä yllättää urheilijan itsensäkin.