Laatikkoleikkiä syömishäiriöillä ja fitnessurheilulla?

Olen puhunut jo aiheesta paljon, ja ehkä vielä enemmän kirjoittanut aiheesta syömishäiriöt ja fitnessurheilu. Pidin kuluneella viikolla luennon aiheesta syömishäiriöt ja fitnessurheilu. Kanssani puhumassa oli entinen fitnesskilpailija Nora Yrjölä. Nora piti kokemusperäisen puheenvuoron siitä minkälaista on vuosien ajan antaa kaikkensa täydellisen fitnesskehon saavuttamiseksi. Fitnessmaailma on karua. Syömishäiriöisen maailmankuva, ravinnon ja kehon kontrollointi, on kuin suoraan fitnessurheilijan elämästä ja onkin syytä pohtia, että voidaanko jopa puhua syömishäiriön yhdestä ilmenemismuodosta? Onko kyseessä laatikkoleikki terminologialla, joka lokeroi syömishäiriön hyväksytympään muotoon, fitnessurheiluksi?

Kaikissa urheilulajeissa esiintyy syömishäiriöitä, yleisesti riski sairastua on 26% verran, painoluokka- ja esteettisissä lajeissa riski sairastua syömishäiriöön on 40% luokkaa. Vaikka näyttäisi hyvinvoivalta ja normaalipainoiselta, ei tarkoita etteikö voisi sairastaa syömishäiriötä. Tämä usein unohdetaan, sen lisäksi että yksipuolisen ravinnon ja kovan treenaamisen tiedetään aiheuttavan osteoporoosia, kuukautishäiriöitä ja muita hormonaalisia häiriöitä vaikka kehon paino ja rasvaprosentti olisivat normaalit.

Fitnesslajeissa riski sairastua syömishäiriöön on painoluokkalajien tasolla. Missään muussa lajissa ei edellytetä yhtä rajua dieettiä ja fysiikan muokkaamista kuin fitnessissä. Fitnessissä syömiskäyttäytyminen häiriintyy, joka johtaa erilaisiin kehollisiin ongelmiin. Syömishäiriöisen elämä muistuttaa täysin fitnessurheilijan elämää. Molemmissa fokus on ruoassa ja omassa kehossa, syömishäiriön paranemisessa olennaisinta on vapautua jatkuvasta ruoan ja kehon ajattelemisesta.

Riippuvuushäiriöisen elämä voi päällisin puolin näyttää hallitulta ja onnelliselta, vaikka spontaanius ja huolettomuus siitä puuttuvatkin. Lääkärin vastaanotolla fitnessurheilijat ovat onnettomia. Jatkuva kuihduttaminen ja nälkiintyminen altistaa mitättömästä syntyville lihasvammoille, turvotuksille, painonvaihtelulle, kilpirauhasen toimintahäiriölle ja tulehdustiloille. Mielialanhäiriöt ovat tavallisia, ahdistus- ja masennusoireet yleisiä ja unihäiriöitä on suurimmalla osalla kisadieetin aikana.

Kuten olen aiemmin todennut, fitnessissä ihminen joutuu noudattamaan epäterveellistä ja epäinhimmillistä ruokavaliota. Erityisen vaativaa tämä on kilpailudieetin aikana ja sen päättyessä, kun pudotaan tyhjään kuiluun jossa kilpailukauden tiukka ravinnon määrän, ruuan laadun ja treenaamisen sääntely päättyy.

Kokemukseni mukaan noin neljäsosalla fitnessurheilijoista on syömishäiriötausta. Usein kuulee virheellisesti puhuttavan, kuinka ”fitness paransi anoreksian”. Lääkärinä näen, että vakavasta syömishäiriöstä paraneminen vaatii moniammatillisen, usein vuosia kestävän hoidon ja yleensä tiiviin terapian. On epäuskottavaa että fitness noin vain parantaisi syömishäiriötä, pikemminkin kyseessä on mielenterveyshäiriön muuttuminen riippuvuussuhteesta toiseen. Se että riippuvuusongelma vaihtuu toiseen, ei ole syvää itsetuntoa ja identiteettiä kasvattavaa toipumista.

Noin 10%:lle kehittyy syömishäiriö fitnessharrastuksen myötä. Syömishäiriö alkaa usein kisadieetin jälkeen, kun kiellettyjen ja sallittujen ruokien raja häipyy ja aletaan syödä kauan himoittuja herkkuja. Kurinalaisen kisadieetin aikana vallalla ollut kontrolli väistyy ja tilalle tulee syyllisyys herkkujen ja kiellettyjen ruokien syömisestä. Monilla tämä laukaisee ahmimiskierteen, joko bulimian tai BED (binge eating- disorder) tyyppisen kierteen. Vain harvan fitnessurheilijan itsetunto ja omakuva on niin vahva, että se kestää kuivakan kisadieetin jälkeen kehittyvän nopean painonnousun, joka useilla on toistakymmentä kiloa hyvin lyhyen ajan sisällä. Osalla ongelmat kehittyvät jo ennen kisadieetin päättymistä, jatkuva kontrollointi voi johtaa lipsahduksiin, ahmimispuuskiin ja bulimisiin kohtauksiin. Alhainen kehon rasvamäärä, kuivunut keho ja jatkuva harjoittelu matalaenergisellä ravinnolla voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, etenkin jos siihen liittyy bulimiaa. Kaikkiin syömishäiriöihin sairastuminen lisää kuolleisuutta. Hallitsemattomien ahmimispuuskien johdosta voi kehittyä kallonsisäisen paineen nousua, mahalaukun repeämiä, suola (kalium) tasapainon häiriöitä, jotka ovat vaarallisia jo itsenäisinäkin, puhumattakaan siitä että ne yhdistetään fitnessin kaltaiseen dieetti-kehonmuokkausohjelmaan.

Syömishäiriöitä hoitavana urheilulääkärinä näen, että on henkilöitä joille fitness ei sovi. Näitä ovat syömishäiriöiset ja syömishäiriötaustan omaavat, itsetunnoltaan heikot, perfektionistiset ja muiden hyväksyntää hakevat henkilöt. Fitnessurheilu ei myöskään sovi alle kaksikymppisille tytöille, joiden kehon rakentuminen on vielä kesken ja jotka altistuvat fitnessissä luuston ja hormonitoiminnan häiriöille, jotka saattavat nuoruuden harrastuksen myötä koitua elinikäisiksi lapsettomuuden ja osteoporoosin kaltaisiksi tiloiksi.