Liikkuva lapsi tulee yhteiskunnalle halvemmaksi

SOTE-asiat askarruttavat vielä vaalien jälkeenkin. On todettu, että väestön liikkumattomuus maksaa Yhdysvalloissa 114 miljardia euroa kun Suomessa vastaavasti hintalappu on 1-2 miljardia euroa vuodessa. Yhdysvalloissa summa on 11 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Liikunnan puutteen epäedullisista vaikutuksista terveyteen on laajasti tutkimustietoa, niiden aiheuttamista sairauksista merkittävimpiä ovat lihavuus, sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, verenpainetauti ja erilaiset syövät. Vaikka arki- ja työliikkuminen on helposti toteutettavaa toimintaa, siitä on tehty monimutkaista ja hankalaa kun vastaavasti mukavuutta ja laiskuutta suosivista vaihtoehdoista on tullut helppoja valintoja.

Vanhempien asenteet ja elintapavalinnat vaikuttavat lapsiin. Kasvuikäisten liikuntamäärät ovat polarisoituneet paljon liikkuviin ja niihin, joiden liikuntamäärät jäävät liian alhaisiksi. Kahtiajakautuminen johtuu arki-, hyöty- ja pihapeliliikkumisen vähentymisestä. Omaehtoinen liikunta vähenee, kun lapsia kuljetetaan kouluun, harrastuksiin ja vapaa-ajan rientoihin sen sijaan, että he taittaisivat matkan jalan tai pyöräillen. Perheiden yhteinen aika on arkikiireiden vuoksi kortilla ja yhteiset ulkoiluhetket ja liikuntaretket on vaarassa jäädä ruutuajan jyräämäksi kun notkutaan netissä ja somessa. Vanhemmat jotka järjestävät mahdollisuuden yhteiseen arkiliikuntaan, välittävät lapselle kahta tärkeää viestiä: he arvostavat liikuntaa ja yhteistä aikaa lapsen kanssa. Lapsen terveyden, itsetunnon ja identiteetin kehittymisen kannalta tämä on vanhemmilta paras tapa kannustaa ja antaa esimerkkiä liikunnallisuuden saralla. Lapsi saa kasvaa ympäristössä, jossa hän kehittyy ja mieltää itsensä liikkujaksi. Liikuntatottumusten ja elintapojen osalta tämä on isoin ja tärkein askel, kun mietitään liikkumattomuuden hintaa ja sitä, miten yhteiskunta voisi säästää mm elintapasairauksien kustannuksissa.

Liikkumattomien määrä lisääntyy murrosikää kohti mentäessä ja tässä vaiheessa suomalaiset nuoret alkavat tilastojen valossa jäädä muunmaalaisten jalkoihin. Voisi olettaa, että urheiluseurojen toiminnassa mukana olevat lapset ja nuoret ovat turvassa liikkumattomuudelta, mutta näin ei ole. Seurassa harrastaminen tukee monipuolista ja liikunnallista arkea, mutta ainoana liikunta-aktiviteettina se ei useinkaan riitä, sillä muutaman kerran viikossa harjoitteleminen ei vielä riitä täyttämään kehittyvän kehon liikuntatarvetta. Kodin ulkopuolella tapahtuva toiminta on vain jäävuoren huippu ja liikkujaksi ja terveeksi aikuiseksi kasvamisen polulla on keskeistä, minkälaisia elintapavalintoja tehdään harjoitusten ulkopuolella, erityisesti kotona. Tietoutta liikkumisesta, ravinnosta ja levosta jaetaan kouluissa ja seuroissa, mutta kotona tehdään varsinaiset valinnat kun kyseessä on nukkumaanmenoaika, jääkaapin sisältö tai omatoiminen liikkuminen.

Voidaan myös kysyä, mikä on valtion ja yhteiskunnan rooli liikkumisen tukemisessa ja liikkumattomuudesta johtuvien haittojen ennaltaehkäisyssä. Liikuntaseurojen yhteiskunnallinen subventio on hyvin marginaalinen menoerä liikkumattomuuden hintaan verrattuna. Esimerkiksi Ruotsissa VellingeIF, joka on noin 500 pelaajan jalkapalloseura, saavat valtion tukea toimintaansa 32000 euroa ja kunnalta 14000euroa vuodessa, jonka lisäksi he eivät joudu maksamaan liikuntatiloista vuokria kunnalle. Vertailun vuoksi voidaan ottaa esimerkiksi FC Reipas, joka ei saa suoraa tukea valtiolta, kunnalta he saavat 10000e vuodessa ja maksavat tilavuokraa kunnalle 70000e/v. Mikäli tunnit eivät olisi kunnallisesti tuettuja, tilavuokra olisi puolet suurempi. Näin ollen VellingeIF saa tukea yhteiskunnalta 50000e + maksuttomat vuorot, kun taas FC Reipas maksaa 60000e vuodessa kunnalle. Olisikin hyvä pohtia, kannattaisiko jossakin kunnassa suoraan pilotoida kokeilu, jossa tuettaisiin liikuntaa Ruotsin tapaan ja seurattaisiin, tuoko tämä hyvinvoinnin lisääntymistä, sairastavuuden vähenemistä ja yhteiskunnallisia säästöjä.

Liikkumattomuuden seurausten kuten lihomisen kansanterveydellinen painolasti tuntuu liian monen kukkarossa ja vyötäröllä. Liikkumattomuuden hinta tulee meidän kaikkien maksettavaksi. Liikkuva lapsi ja nuori tarvitsee vanhempien tukea ja opastusta terveellisiin valintoihin ja liikunnalliseen arkielämään. Vanhemmuuteen on yksinkertainen resepti: rajoja, rakkautta ja ravintoa. Kun tähän soppaan on lisätään mausteeksi liikuntaa, lepoa ja luppoaikaa, niin seuraavasta sukupolvesta kasvaa terveempi.