Miten saada rikas elämä?

Rikkaus ei ole pelkästään sitä, kuinka paljon pankkitilillä on rahaa tai kuinka paljon materiaa omistaa. Pohjimmiltaan rikkaus on sitä kuinka hyvin tuntee itsensä ja pystyy elämään tasapainossa itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Hyvinvoinnin perustana on vastuu omasta elämästä ja valinnoista. Elämässä pitää tehdä päätöksiä ja kantaa seuraukset. Työelämän ja yritysmaailman näkökulmasta tämä koskee sekä työntekijää että yritysjohtajaa.

Toissa vuonna rysähti, kun työntekijöiden sairauslomaoikeutta muutettiin ja monet alkoivat konvertoida vuosilomapäiviä sairauslomiksi sairastuttuaan lomalla. ”Loma on pilalla kun tuli flunssa eikä se sääkään ollut hyvä” harmitellaan hyvityksen ja kohtuullistamisen toivossa. Lääkäriyrittäjänä en voi ymmärtää tätä kallista rumbaa ja ajatusta että mielipaha pitäisi maksattaa työnantajalla. Yleisesti kustannustehottomuus ei ole uusi asia vaan ilmentymien kanssa on painittu työyhteisöissä paljon ja pitkään. Skaala on laaja ulottuen sairauslomaoikeuksista työajankäytön tehokkuushaasteisiin, kuten nettisurffailuun ja tupakkataukoihin. Toimialoista kustannustehottomuuden kärkipäässä on julkinen terveydenhuolto, jossa resursointi on byrokraattisen kankeaa ja kustannukset vuodesta toiseen lankeavat yhteiskunnan maksettavaksi.

Uskomuksiin pohjautuvat näkemykset ja hoitosuositukset tuovat kuluttajille omat valinnanvaikeutensa ja haasteensa terveysbisneksen kentällä. Etunenässä pingottaa mediaseksikkään ravitsemusalan asiantuntijoiden ja fitnessosaajien joukko, joka on koulutustaustaltaan arvoituksellinen ja heterogeeninen joukko. On hyvä että vaihtoehtoja on tarjolla, mutta populistisen markkinahenkiset ja epätieteelliset ravintosuositukset yhdistettynä vääränlaisiin liikuntasuosituksiin ovat harhaanjohtavia ja ovat monen terveydelle haitallisia.

Myös monella menestyneellä yritysjohtajalla olisi edellytyksiä parantaa tehokkuuttaan ja suoritustasoaan hyvinvointia lisäämällä. Hyvinvointi on terveydenhuollon näkökulmasta perinteisesti tarkoittanut sairauksien ennaltaehkäisyä ja niiden toteamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Käytännössä tämä lähestymistapa perustuu reaktiiviseen toimintaan, jossa ongelma on jo olemassa ja jossa pyritään sammuttamaan kyteviä paloja. Sairaus- ja ongelmalähtöinen parantaminen tekee haastavaksi nähdä metsää puilta, ihmisen koko holistista kokonaisuutta, jota metsän rinnalla kuvastaa hyvin myös sinfoniaorkesteri. Soitinta tulee osata soittaa oikein ja sen ohessa orkesteri tarvitsee johtajan, kapellimestarin joka lyönneillään määrittää tempon ja kappaleen dynamiikan. Samoin ihmiskeho tarvitsee johtajan itselleen. Kehon oikeanlainen johtaminen edellyttää hyvää itsetuntemusta, joka pohjautuu kykyyn kuunnella itseään, tietää kuka pohjimmiltaan on ja mihin suuntaan on menossa.

Hyvä kokonaisvaltainen hoito on muutakin kuin etsiä paras lääkäri leikkaamaan polvi tai hoitamaan verenpainetautia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu arkipäiväisistä valinnoista ja niiden tiedostamisesta. Lepo, liikunta, ravinto ja henkinen energia ovat keskeisiä asioita hyvinvoinnin perustana ja kokonaisuus on kuin väkipyörä joka ei voi toimia jos yksikin sen osa on rikki. Kestävyysjuoksuun hurahtanut kollega hakeutui vastaanotolleni jalkapohjakivun takia todeten vähän nolona: ”Tälläinen pikku juttuhan tämä, en olisi edes kehdannut tulla muulle kuin urheilulääkärille”. Toinen samanlainen tapaus osoitti kuinka himojuoksijan jalkavaivan hoituminen vaikutti laajemminkin läheisiin ihmissuhteisiin. Työelämässä ja vapaa-aikanaan aktiivinen nainen oli penikkavaivansa takia käynyt eri lääkäreillä toista vuotta ja saanut käskyn lopettaa juoksemisen koska se ei kivuitta onnistunut. Naisen epätoivo oli synkentynyt mutta hän päätti vielä kertaalleen hakea apua vaivaansa. Ongelmaa lähdettiin kartoittamaan selvittämällä laajasti elintapoja, harjoittelutaustaa, ravinnon, kuormituksen ja levon suhdetta sekä kehon biomekaanista tilaa. Nainen palasi parin kuukauden kuluttua kontrollivastaanotolle tyytyväisenä ja iloiten kivuttomista juoksulenkeistään. Mikä parasta, pitkä parisuhde oli saanut potkua yhteisistä intervallitreeneistä ja koko perhe osallistui yhteisille lenkeille pyöräillen tai juosten.

Mitäpä sitten tehdä voidakseen paremmin? Oman hyvinvoinnin löytäminen vaatii itsetutkiskelua ja sitoutumista. Terveydenhuollon piirissä vallitsee vieläkin ajatusmalli, että terveyden väheneminen ja rappeutuminen väistämättä kuuluu elämänkulkuun. Se ei pidä paikkaansa. Hyvinvointiin sijoittaminen on kannattavaa eikä siihen satsaaminen ole liian myöhäistä. Ikää ei voi vuolla pois kuten ei vuosirenkaita puunrungostakaan, mutta elämänlaatua voi lisätä konkreettisilla teoilla. Mieti kolmea asiaa elämässäsi joihin et ole tällä hetkellä tyytyväinen. Joillekin se voi olla liian vähäinen uni kuten suurimmalla osalla vastuullista työtä tekevistä on. Toisille se voi olla ravinto, epäsäännöllinen ruokailu ja epäterveellisten ruokien syöminen. Pitäisikö ehtiä liikkumaan enemmän? Mitä voisit tehdä asioiden korjaamiseksi? Ennakoi, suunnittele ja varaudu. Tee päätöksiä, ole itsepäinen tavoitteissasi mutta joustava siinä, miten saavutat ne. Klassinen 80/20 ohje pätee hyvin ruokailuun, liikkumiseen ja arkielämän valintoihin. Liian ankara ote ei johda pysyviin tuloksiin. Hanki elämyksiä, älä haali materiaa. Usein tämänpäivän tavara on huomisen romu. Sen sijaan kokemus, oli se matka tai konsertti kasvattaa arvoaan ja tuottaa mielihyvää vielä pitkään.

Shakespearen Macbethissa sanotaan. ”Pitää tietää, mitä pelkää, muutoin kuvitelma tekee niistä hirviöitä”. Toimiakseen oman elämänsä tai yrityksen orkesterin johdossa tulee uskaltaa rohkeasti kohdata omia heikkouksia ja teeskentelemättömiä puoliaan. Kaikilla, niin supertähdillä, huippujohtajilla kuin rivityöntekijöillä on heikkouksia ja vahvuuksia. Niiden parissa työskentely auttaa hahmottamaan minuuden ydintä, ”corea”. Epäonnistumisia tulee kaikille ja monen menestyneen henkilön onnistumisten takana on pitkä kivinen polku kompurointeineen ja pettymyksineen. Juuri sen vuoksi arvet tekevät syvemmän vaikutuksen kuin osuma joka on saanut ne aikaan.