Mykoplasma on viekas vieras ja monen urheilijan riesa

Mykoplasma on pieni, mutta sitäkin sitkeämpi pieneliö, joka voi aiheuttaa pitkäkestoisia, hengitystiepainotteisia tulehdustiloja. Mykoplasmoja tunnetaan lähes pari sataa erilaista, mutta niistä vain reilu kymmenkunta aiheuttaa ihmisille tauteja. Mykoplasman taudinkuva vaihtelee, sillä osalle mykoplasmainfektio aiheuttaa ärhäkän keuhkokuumeen ja toisaalta osalla mykoplasmapotilaista oireet ovat lieviä ja hoituvat itsestään ilman erityisiä lääkityksiä. Suurimmalla osalla taudinkuva on jotain tältä väliltä.

Mykoplasmaan liittyviä pohdintoja- sekä todellisia tautitapauksia että mykoplasmaepäilyä, kohtaa urheilulääkärin vastaanotolla viikottain. Urheilijan kannalta mykoplasmalle,kuten mille tahansa tulehdukselle, on ominaista että sairaus estää normaalin palautumisen rasituksesta. Mykoplasma puhututtaa urheilupiireissä vuodesta toiseen ja tästä viheliäisestä mikrobista etsitään usein syytä kun hengitystieoireiden ohessa treeni ei kulje tai keho ei palaudu normaalisti.

Voinnin ja oirekuvan vaihtelu on mykoplasman taudinkuvalle tyypillinen piirre. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Yhtenä päivänä sydän hakkaa, hengästyttää ja väsyttää niin että on vaikea pysyä hereillä. Toisena päivänä olo on pirteämpi ja jopa kevyt liikuntakin sujuu. Kunnes jälleen tulee takapakkia ja tilanne palautuu lähtöruutuun. Urheilevalle on raskasta havaita, kuinka keho ei toimi normaalisti ja lähipiiri seuraa avuttomana kärsimistä ja oireiden vaihtelua päivästä toiseen. Tilannetta ei auta yhtään itsetutkiskelu ja nettidiagnosointi, joka usein johtaa vielä suurempaan huolestuneisuuteen.

Mykoplasma kulkeutuu elimistöön pisara- tai kosketustartuntana hengitystie-eritteistä. Itämisaika on pari viikkoa. Mykoplasma ei useinkaan ole elimistölle uusi tautituttavuus vaan mykoplasmaa esiintyy runsaasti jo lapsilla. Mykoplasmainfektion sairastuminen aktivoi elimistössä vasta-ainetuotannon ja sairastumisesta jää elimistöön vasta-aineita puolustusjärjestelmän toiminnan seurauksena. Vasta-ainetason jäävät pysyvästi koholle infektion jälkeen ja usein puhutaan immunologisesta arvesta. Pysyvää immuniteettia tuo arpikaan ei takaa, vaan mykoplasmaan voi sairastua uudelleen.

Käytännön lääketiede on harvoin täysin eksaktia tiedettä. Mykoplasmainfektion toteaminen ja hoito ovat siitä hyviä esimerkkejä eikä tapausten hoidosta olla aina yksimielisiä lääkärikunnassakaan. Tuoreen mykoplasmainfektion toteaminen vaatii kokemusta. Tuoretta tautitapausta voidaan harvoin luotettavasti todeta yksittäisellä verikokeella, sillä vasta-ainetasojen tulkinta edellyttää samalla myös oireiden ja kliinisen kokonaiskuvan arvioimista. Tuoreessa mykoplasmainfektiossa vasta-ainetasot voivat olla koholla tai matalat, sillä vasta-ainetuotanto tapahtuu viiveellä ja varhaisessa vaiheessa mykoplasmavasta-aineita ei aina ole todettavissa. Toisaalta vasta-aineet voivat olla koholla pitkään, vuosiakin, jolloin sairastamisajankohdan määrittäminen on vaikeaa.

Mykoplasmat poikkeavat tavallisista bakteereista, sillä niistä puuttuu soluseinä. Tämän vuoksi vain harvat antibiootit läpäisevät mykoplasmamikrobin kalvon ja tehoavat mykoplasmoihin. Mykoplasman hoidossa käytetään usein lääkeainekombinaatiota, jossa makrolidi- tai doksisykliiniantibiootin rinnalle lisätään keuhkoputkia- ja elimistön tulehdustilaa rauhoittavat lääkitykset. Mykoplasman poikkeava seinämärakenne antaa sille kyvyn lisääntyä ihmiselimistön solujen sisällä, jossa mikrobi voi piilotella antibiootin ulottumattomissa. Antibiootti vähentää mykoplasman lisääntymistä, mutta ei hävitä tautia kokonaan, vaan tähän tarvitaan elimistön puolustusjärjestelmän työtä. Tästä johtuen mykoplasma aiheuttaa pitkän toipumisen vaikka itse tulehdus rauhoittuisikin lääkekuureilla. Mykoplasman häntä on pitkä ja ulottuu usein harjoitus- ja kilpailukauden yli, ennen kuin tulehduksen aiheuttama elimistölle poikkeuksellinen kuormitustila asettuu ja keho alkaa palautua normaaliin tasapainoon ja harjoituskuntoon.

Mykoplasman diagnostiikka on erotusdiagnostista haravointia, koska niin moni tila voi aiheuttaa urheilijalle alipalautumista. Jokin muu infektio, kuten keuhkoklamydia tai borrelioosi, pitkittynyt virusinfektio, kilpirauhassairaudet, vitamiini- ja hivenaineiden puutostilat voivat johtaa kroonistuneeseen alipalautumis- ja väsymistilaan, joka estää täysipainoisen harjoittelun ja suotuisan tuloskehityksen. Nuorilla urheilijalla riittämätön lepo ja alipalautuminen, vääränlainen ravitsemus tai harjoittelu voivat myös johtaa mykoplasmaa muistuttavaan alipalautumistilaan.

Jotkut urheilijat pelkäävät tulevansa leimatuksi hulluksi, sillä mykoplasman oirekuvan moninaisuus ja psyykkiset kuormitustekijät voivat johtaa vääriin johtopäätöksiin. Urheilijoilla mykoplasman antibioottilääkitys on vain osa hoitoa. Omassa työssäni olen törmännyt tilanteisiin, jossa urheilijoita harvemmin kohtaava lääkäri tutkii huolellisesti oman erikoisalansa näkökulmasta tilanteen, mutta ohjeet urheilemisen suhteen jäävät vähäisiksi. Saatesanoina kehotetaan treenaamaan tuntemuksen mukaan tai tsempataan jaksamaan. Tällä tarkoitetaan varmasti hyvää, mutta monet urheilijat kokevat jäävänsä diagnoosin ja tilanteen kanssa yksin. Tällöin se, mikä heille merkitsee terveyden ohella eniten, treenaaminen, jää huomioimatta. Siksi olisikin tärkeää, että mykoplasmaa poteva urheilija ohjautuisi liikuntalääketieteeseen perehtyneelle lääkärille, joka mykoplasman asianmukaisen hoidon ohessa pystyy antamaan harjoitteluohjeita aina toipilasvaiheen päättymiseen saakka.