Penikkatauti arvokilpailun alla on moka

Meinasin vetäistä aamukahvit kurkkuuni, kun kuulin ampujahiihtäjä Mari Laukkasen potevan penikkatautia. Ajankohta ei voisi olla huonompi kuin arvokisojen kynnyksellä, joihin valittujen urheilijoiden toivoisi yltävän kauden parhaisiin suorituksiin. Huippu-urheilijalla penikkatauti alkaa harvoin, tuskin koskaan juuri arvokilpailun tai päätavoitteen alla ellei jotain ole tehty väärin. Väärin tekeminen voisi olla normaalista poikkeavaa harjoittelua, liiallista tai vääränlaista rasitusta tai harjoittelua normaalista poikkeavissa olosuhteissa. Hiihtäjälle alusta eli ladut vaikuttavat suoritukseen yhtä lailla siinä missä jalkapalloilijalla nurmi tai tekonurmialusta. Kolmas vaihtoehto edellä mainittujen rinnalla on, että kyseessä ei ole penikkatauti vaan aivan jotain muuta.

Penikkataudissa on kyse siitä, että säären etuosa kipeytyy rasituksessa. Kipeytyminen ja liittyy häiriintyneeseen toimintaan lihasten ja lihaskalvojen kiinnityskohdassa. Rasitus aiheuttaa toistuessaan mikrotraumaa kudoksiin, joka johtaa säären etuosien lihaskiinnitysten ärsytykseen ja tulehtumiseen. Tulehdusprosessi ja häiriintynyt verenkierto lihaskalvon kiinnityskohdassa välittää aivoille viestiä häiriötilasta joka sitten aistitaan säären etuosan kipuna. Vaikka tyypillisimmin penikkavaivaa aiheuttaa iskuttava rasitus kuten juokseminen, vaiva voi ilmaantua missä tahansa jalkoja ja erityisesti säären ja pohkeen aluetta kuormittavassa rasituksessa.

Penikkatautia esiintyy hyvin eri tavalla liikkuvilla ihmisillä, eikä siinä ole aina kyse ylirasituksesta. Harrastelijakuntoilijalla säärikipu ilmaantuu usein joko välittömästi tai varsin pian liikkeelle lähdettyä. Etenkin kuntoilijalla vaivan syyt johtuvat lähes poikkeuksetta alaraajan toiminnallisiin ongelmiin. Toiminnalliset virheet johtuvat vääränlaisesta kuormituksesta tai suoritustekniikasta ja näiden taustalta löytyy yleisimmin nilkan tai jalkaterän alueen kuormitusvirhe. Kuormitusvirheen johdosta säären etuosa ylikuormittuu ja kipeytyy erityisesti iskuttavan, monotonisen rasituksen myötä. Kilpa- ja huippu-urheilijoilla alaraajojen kuormituksen ja suoritustekniikan voidaan olettaa olevan kunnossa. Toki kuten edellä totesin, muutokset harjoitusmäärissä tai –olosuhteissa voi johtaa hyvinkin äkilliseen säärten kipeytymiseen.

Penikkataudista ongelmallisen tekee sen hidas parantuminen ja vaivasta toipuminen kestää yleensä pitkään. Toipuminen on erityisen hidasta silloin, kun sen taustalla on aiemmin mainittu toiminnallinen ongelma, jonka korjaaminen vie aikaa. Kuntoilijalla tämä tarkoittaa yleensä vähintään kuuden viikon ajanjaksoa. Silloin tällöin tulee eteen tapauksia, joissa nilkkaa ja jalkaterää käsittelemällä saadaan kuormitusvirhe nopeastikin korjattua ja oireilu rauhoittumaan.

On kuitenkin selvää, että säären tulehdusprosessin ja kudosärsytyksen rauhoittuminen ottaa oman aikansa. Fysioterapian ja kuntoutuksen apuna käytetään kylmähoitoa, sähkö- ja painehoitoa, hierontaa, lihaskireyksien ja nivelten käsittelyä ja lääkityksiä. Itse olen havainnut äärimmäisen hyväksi Game Ready- kylmäkompressiolaitteen, jolla saadaan yhdistettyä kylmä- ja painehoito tehokkaasti. Lääkityksistä tulehduskipulääkkeet ovat keskeisiä. Mikäli kipualue on hyvin paikallinen, voidaan kortisonipistoksia kokeilla. Useimmiten penikkavaivassa lihaskalvon kiinnityskalvo aristaa melko laajalta alueelta eikä yksittäistä pistoksesta ole hyötyä. Penikkavaivan puuduttaminen arvokilpailuun on yleensä toivoton homma, sillä puuduttaessa raajasta häviää kaikista tarkin herkkyys ja tuntuma itse suorituksessa.

Joskus urheilijalla onkin penikkataudin oirekuvaa mukaillen luun rasitusmurtuma. Sääriluun rasitusmurtuma voi myös olla penikkataudin jatkumo. Rasitusmurtuman havaitseminen edellyttää useimmiten magneettikuvausta, sillä luun rasitusmuutosten kehittyminen tapahtuu asteittainen eikä ensivaiheen muutoksia ole mahdollista havaita tavallisella röntgenkuvauksella. Rasitusmurtuman paranemisaika on useita viikkoa ja tuolloin iskuttavaa harjoittelua tulee välttää minimissään neljä viikkoa. Mikäli luun rasitusvamma uusii, on hyvä muistaa että vaivan taustalla voi olla ravitsemushäiriö tai heikentynyt luun lujuus (osteoporoosi tai osteopenia). Luuntiheyden pieneneminen 10% kaksin–kolminkertaistaa murtuman vaaran.

Ajankohta penikkavaivan potemiseen ei voisi olla heikompi kuin kauden pääkilpailun kynnyksellä. Parantuakseen vaiva vaatii lepoa ja aikaa, jotta kudokset paranevat ja kivut väistyvät. Itse vammaa suurempi vaikutus suoritukseen voi olla itse kilpailuun valmistautuminen tietäen että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Urheilijalle on aivan eri tilanne mennä lähtöviivalle, kun tuntee olevansa parhaassa mahdollisessa kunnossa nappisuoritusta varten. Tässä henkinen kantti, kokemus ja yksilöllinen vahvuus ja kyky poissulkea häiriötekijät, ovat ratkaisevia. Silti tarvitaan kaikki mahdolliset apukeinot ja hiukan hyvää tuuriakin, jottei vaiva ei vaikuttaisi huippusuoritukseen kotiyleisön edessä.