Urheilija–terve kuin pukki mutta sydän pysähtyi

Tammikuussa 2004 Benfican unkarilaishyökkääjä Miklós Fehér käveli hymyillen kentällä, kunnes 20 sekuntia myöhemmin hän makasi elottomana viheriöllä. 24-vuotias pelaaja kuoli elvytysyrityksistä huolimatta. Kuoleman takana oli synnynnäinen sydänsairaus nimeltään hypertrofinen kardiomyopatia.

Jarque, Foe, Fehér, Puerta, O’Donnel. Kaikki huippujalkapalloilijoita, jotka menehtyivät äkillisesti sydämen pettäessä. Vuosikymmenten saatossa lukuisia nuoria urheilijoita on menehtynyt kesken fyysisen ponnistelun. Sydänperäinen äkkikuolema menee kaikessa traagisuudessaan yli ymmärryksen ja silti tosiasia on, että huippu-urheilijan olemuksesta huolimatta voi sairastaa piilevää, henkeä uhkaavaa sydänsairautta jonka ensioire voi olla äkkikuolema.

Kaikkiaan lievät sydänperäiset tapahtumat ovat tavallisia, vakavat harvinaisia ja hengenvaaralliset hyvin harvinaisia. Lieviä, hyvänlaatuisia rytmihäiriötuntemuksia on lähestulkoon kaikilla urheilijoilla jossain elämänsä vaiheessa. Näille tuntemuksille on luonteenomaista, että ne menevät itsekseen ohi jopa urheilun aikana eivätkä vaadi erityisiä toimenpiteitä. 35 ikävuoden jälkeen sepelvaltimosairauden esiintyvyys kasvaa myös paljon urheilevien keskuudessa. Sepelvaltimotaudissa sydämen oman verenkierron eli sepelvalimoiden toiminta heikkenee valtimoseinämän ahtautumisen tai valtimotukoksen johdosta.

Tilastollisesti sydänperäisiä äkkikuolemia esiintyy 1-2 tapausta/100000 urheilijaa kohden. Sydänperäisiä äkkikuolemia esiintyy suhteellisesti enemmän kestävyys- ja palloilulajeissa, mutta lajikohtaiset tilastolliset erot eivät ole kovin suuria. Jalkapallo ei sinällään poikkea tästä määrästä, vaan jalkapalloilijoiden äkkikuolemien tunnettavuutta on selitetty lajin suurella media-arvolla sekä lajin harrastajien määrällä. Jalkapallo on maailman suosituin urheilumuoto.

Tutkimustiedon ja tilastojen valossa suurin osa urheilijoiden sydänperäisistä äkkikuolemista johtuu hypertrofisesta kardiomyopatiasta. Hypertrofinen kardiomyopatiaan liittyy kolme seikkaa: se on perinnöllinen, synnynnäinen ja piilevä. Kyseessä on sydänlihassairaus, jossa vuosien saatossa sydänlihaksen seinämä paksuuntuu ja suuri joukko sairastuneista on hyvävointisia ja tietämättömiä sairaudestaan. Paksuuntuminen yhdistettynä sydämen pumppaustehon heikkenemiseen voi laukaista sydämen toiminnan romahtamisen fyysisen rasituksen yhteydessä. Hypertrofinen kardiomyopatia on havaittavissa sydämen ultraäänitutkimuksessa jo lapsuusaikana, jolloin kardiomyopatiatapauksissa todetaan normaalia paksumpi sydänlihaksen seinämä. Täytyy muistaa, että kilpaurheilussa hypertrofinen kardiomyopatia on vakava sairaus, mutta tautia esiintyy myös huomattavasti lievempänä ja pieniriskisempänä muotona.

Synnynnäisen sairauden lisäksi urheilijan sydänperäisen äkkikuoleman taustalla voi olla hoitamaton tai pitkittynyt infektiotauti. Sitkeä virustauti, kansankielisesti flunssa, voi johtaa sydänlihastulehduksen kehittymiseen mikäli urheillaan sairaana tai puolikuntoisena. Sydänlihastulehdus voi rasituksen laukaisemana aiheuttaa välittömän elintoimintojen pysähtymisen. Anaboliset steroidit tai stimuloivat päihteet, kuten kokaiini, rasittavat sydäntä ja voivat myös pahimmillaan johtaa urheilijan äkkikuolemaan. Kolmas, hieman harvinaisempi sydänperäisen äkkikuoleman syy urheilijoilla on rintakehään kohdistunut isku, joka joko aiheuttaa iskun seurauksena sydämen sähköisen toiminnan pysähtymisen tai kohtalokkaan repeämän sydämeen itseensä.

Äkkikuoleman vaaraan voidaan vaikuttaa. On keskeistä löytää ne urheilijat, joilla on esiintynyt hälyttäviä oireita tai joiden lähisuvussa on tapahtunut nuoren äkkikuolema. Hyvin usein ennen liikuntaan liittyvää äkkikuolemaa esiintyy oireita tai suvussa on tapahtunut äkkikuolemia nuorella iällä. Harjoitteluun liittyvä suorituskyvyn lasku, rintakipu, poikkeava hengenahdistus, huimaus tai selittämätön tajunnanmenetys ovat hälyttäviä oireita, jotka edellyttävät aina tarkkaa selvittelyä.

Äkkikuolemien riskiä voidaan vähentää urheilijan terveystarkastuksilla. Terveystarkastuksissa kartoitetaan taustatiedot ja sukurasitus, kartoitetaan edellytykset ja mahdolliset rajoitteet urheilemiseen. Terveystarkastuksiin kuuluu sydänfilmi ja mahdollisuuksien mukaan myös sydämen ultraäänitutkimus. Hypertrofinen kardiomyopatia on taas mahdollista havaita yksittäisellä sydämen ultraäänikuvauksella.

Ammattiurheilijoille terveystarkastukset ovat pakollisia, mutta säännöllistä terveystarkastusta suositellaan jokaiselle ammattimaisemmin (>10h viikossa) harjoittelevalle nuorelle urheilijalle. Sydänfilmi ja ultraäänikuvaus mittaavat eri asioita sydämestä ja näin ollen täydentävät toisiaan siten, että näillä tutkimuksilla nuorella urheilijalla voidaan käytännössä varmuudella poissulkea sydänsairaus.